Vihreiden tulee ottaa ajatusjohtajuus keskustelussa maahanmuuton taloudellisista hyödyistä ja tarjota oma poliittinen visionsa, jossa maahanmuuttopolitiikka on sekä taloutta vahvistavaa että inhimillistä.

Viime keväänä päädyin yllättäen keskelle puolueen ohjelmatyön konfliktia. Maahanmuuttopoliittinen ohjelma jakoi väkeä, ja puoluevaltuusto päätti lykätä sen hyväksymistä syyskuuhun. Kesäksi koottiin uusi työryhmä. Se oli oikea ratkaisu, mutta konflikti itsessään kertoo jotain tärkeää. 

Mikä puoluetta oikeastaan maahanmuuttoasiassa jakoi? Ei niinkään näkemyserot konkreettisista toimista. 

Jaamme vihreissä varsin laajasti ainakin nämä näkemykset:

• Maahanmuutto on lähtökohtaisesti myönteinen asia.
• Kaikkien ihmisoikeuksia on kunnioitettava.
• Haluamme tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa ihmisiin ei suhtauduta eri lailla siitä riippuen, missä he ovat syntyneet tai millaisesta etnisestä taustasta tulevat.

Syvempi jännite on siinä, millä sävyllä asioista puhutaan. Ja mistä puhumisen koetaan vievän epämukavuusalueelle. Erityisesti ero tulee esiin, kun puhutaan kylmän viileistä talousvaikutuksista.

***

Samalla viikolla me Talousvihreät vierailimme Vantaalla. Business Vantaan tilaisuudessa kuulimme kaupungin elinkeinojohtajalta ja yrittäjäjärjestöiltä näkemyksiä alueen yritystoiminnan tilasta.

Yksi luku jäi mieleen: puolet uusista yrityksistä Vantaalla on maahanmuuttajien perustamia.

Tämä ei ollut poliittisesti motivoitunut huomio, vaan arkinen tilannekuva niiltä, jotka seuraavat yrittäjyyttä läheltä.

Suomen haaste on tuttu. Syntyvyys on romahtanut. Huoltosuhde vaikeutuu. Väestö vanhenee. Julkinen talous on tiukoilla. 

Maahanmuutto ei ratkaise kaikkea. Mutta se on yksi todellinen osa ratkaisua — ehkä välttämätön sellainen. Uudet tulokkaat maksavat veroja, perustavat yrityksiä ja työllistävät muita. Parhaimmillaan eri taustoista tulevien kohtaamisessa syntyy uusia ideoita ja innovaatioita. Tämä ei ole pelkkää toiveajattelua, vaan elinkeinoelämä puhuu tästä siinä kuin vihreät poliitikotkin.

Puolueen sisällä osa aktiiveistamme vierastaa puhetta maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Onhan lopulta kyse ihmisistä, ja todellisuudessa lukujen takana kietoutuvat yhteen erilaiset tekijät mitä moninaisimmin tavoin: työ ja opiskelu, taloudellisen menestyksen ja turvan tavoittelu, rakkaus, perhesiteet ja yhteisöt. Harva meistä on pelkästään yhtä asiaa tai pysyy jatkuvasti samassa yhteiskunnan luokittelemassa lokerossa.

Ymmärrän impulssin. Mutta en jaa sitä.

Maahanmuuttajia ei tule kohdella välineinä — sen kanssa olen täysin samaa mieltä. Mutta taloudellisesta todellisuudesta puhuminen ei tarkoita kenenkään kohtelemista välineenä. Se tarkoittaa poliittista rehellisyyttä. Se, että maahanmuuttajista puhutaan talouden osatekijöinä, ei vähättele heidän arvoaan ihmisinä yhtään sen enempää kuin puhe kantasuomalaisista “työvoimana” tai “veronmaksajina”.

Käytän analogiana varhaiskasvatusta: se on jotain, mihin kaikki yksimielisesti olemme valmiita panostamaan, ennen kaikkea lasten itsensä takia. Siitä puhuttaessa harva arastelee mainita, että laadukas varhaiskasvatus on paitsi keino tuottaa lapsille hyvä lapsuus, myös yhteiskunnalta taloudellisesti kannattava investointi: lapsista kasvaa sivistyneitä ja tasapainoisia nuoria ja aikuisia, heidän polkunsa tuleviin opintoihin ja aikanaan työelämään helpottuu, ja lopulta heistä nousevat tulevaisuuden veronmaksajat ja yhteiskunnan ylläpitäjät.

Sama logiikka pätee maahanmuuttoon. Kahden eri näkökulman samaan asiaan ei tarvitse kumota toisiaan. Puhutaan siis hetki maahanmuuton talousvaikutuksista.

Sitten niitä hankalia detaljeja nörteille

Asiat eivät tässäkään ole yksinkertaisia. Tutkimustulokset maahanmuuton talousvaikutuksista vaihtelevat, eikä mitään suoraviivaista automaatiota maahanmuuton määrän ja vaikkapa julkisen talouden tasapainon välillä ole olemassa.

Absoluuttisesti maahanmuutto toki jokseenkin väistämättä tuottaa talouskasvua, mutta tämä on triviaali tulos. Käytännössä meitä kiinnostaa enemmän väestöön suhteutetut luvut ja se, mikä vaikutus maahanmuutolla on maassa jo olevien kannalta. Toivottavaa olisi, että (ilman erityistä perustetta) tavoittelemamme muutokset olisivat pareto-tehokkaita, eli sellaisia, joissa yhdenkään osapuolen asema ei heikkene toisten aseman parantumisen seurauksena. Ainakaan tällaisen heikkenemisen ei tulisi olla merkittävää.

Voi miettiä vaikka tällaisia ääriskenaarioita:

Jos maahanmuuttajat sijoittuvat lähinnä matalapalkka-aloille, absoluuttinen talous kasvaa mutta BKT per capita laskee. Kantaväestön hyljeksimät työt tulevat tehdyksi, mutta väestö on keskimäärin entistä köyhempää. Siksi moni haluaisi mieluummin hyvätuloisia korkean tuottavuuden maahanmuuttajia.

Mutta ei mielikuva vastakkaisestakaan ääripäästä tunnu välttämättä houkuttelevalta: miltä kuulostaisi ajatus, että Suomeen tulisi ulkomailta uusi superrikas yläluokka, ja sitten tavallisten suomalaisten roolina olisi toimia näiden elonmuskien puutarhureina ja palvelusväkenä. Valtion velat saadaan hoidettua, ainakin jos nämä uudet rikkaat suostuvat maksamaan veroja, mutta eri väestöryhmien suhteellisen aseman muutos tuottaa kitkaa.

Tässä kohtaa uskon asenteiden olevan jälleen vihreissä varsin laajasti jaettuja. Me emme koskaan tavoittele kahden kerroksen väkeen jakautuvaa yhteiskuntaa, ihan riippumatta mikä oma roolimme olisi siinä. Ja yleisemminkin voinee todeta: asioiden vieminen mihin tahansa ääripäähän ei yleensä tuota kovin helppoja ratkaisuja. Yhteiskunnan sopeutumiskyky on rajallinen, joten muutoksen nopeudella voi olla jopa suurempi merkitys kuin sen absoluuttisella koolla.

Pohdinnan arvoinen on myös kysymys siitä, millä mekanismilla maahanmuuton hyödyt realisoituvat ja kenelle ne kohdistuvat. Joissain tutkimuksissa (esim. tiettyjen USA:n osavaltioiden tapauksessa) on todettu maahanmuuton hyötyjen maassa ennestään olevalle väestölle tulevan ennen kaikkea korkeampana pääoman tuottona. Yritysten (ja varakkaiden yksityishenkilöiden) työvoiman saatavuus paranee ja sen myötä kannattavuus. Samaan aikaan puhtaasti palkkatyön varassa elävät kotitaloudet voivat kärsiä kilpailun tuomasta paineesta palkkatasoon. Maahanmuutto ei siis ole muusta taloudesta ja yhteiskunnasta erillinen saareke, vaan sillä on vaikutuksensa erilaisiin talouden tasapainoihin. Siten maahanmuuttopolitiikkaakaan ei tule tarkastella eristyksissä kaikesta muusta politiikasta.

***

Edellä lueteltiin asiaan liittyyviä koukkuja. Kokonaisuutena pidän kuitenkin ilmeisenä, että Suomelle ja suomalaisille on hyötyä varsin merkittävästä maahanmuutosta. Mielellään suhteellisen tasaisesta ja ennustettavasta.

Teoreettiselta pohjalta maahanmuuton taloushyödyt tulevat kolmesta lähteestä:

1. Suuruuden ekonomia: suurempi väestö mahdollistaa tehokkaamman työnjaon ja siten suuremman tuottavuuden.
2. Kulttuurien ja käytäntöjen sekoittuminen voi tuottaa tehokkuushyötyjä.
3. Alakohtaiset työvoimatarpeet ja muut täsmäongelmat ratkaisemalla voidaan poistaa talouden pullonkauloja.

Kaksi ensimmäistä ovat melko universaaleja ilmiöitä, mutta mittakaavaltaan rajallisia. Suomen tapauksessa nostaisin näistä esille erityisesti kolmannen kohdan. Suomen täsmäongelmana voi pitää nimenomaan väestörakennetta, jossa työikäisten määrä ilman maahanmuuttoa kutistuu melko rajusti, jolloin on vaikea ylläpitää asioita kuten vanhenevan väestön hoivaa, eläketurvaa ja julkisen talouden tasapainoa. Toisaalta taloutemme menestys nojaa pitkälti uusiin, innovatiivisiin startup- ja kasvuyrityksiin, joiden tarpeena on saada maailmalta tänne oman alansa huippuja. Myös yliopistojemme ja muun tutkimuksen pysyminen maailman kärjen tasalla edellyttää merkittävää huippututkijoiden houkuttelua tänne maailmalta. Käytännössä tähän tarvitaan myös kaksisuuntaista liikennettä paluumuuttajineen – eriytymällä omaksi saarekkeeksemme jäämme kyllä ennen pitkää muun maailman kehityksen jalkoihin.

Yhteiskuntamme rakenteita ei ole suunniteltu toimimaan kutistuvan väestön ja talouden olosuhteissa, ja tähän sopeutuminen on hyvin tuskallinen prosessi. Siksi jonkintasoisen maahanmuuton hyödyllisyys ja tarpeellisuus tässä kontekstissa näyttää hyvin ilmeiseltä.

Tosiasia on myös, että vaikka työllisyyden vahvistaminen on ollut käytännössä kaikkien hallitusten prioriteettilistan yläpäässä, Suomessa ei ole 2000-luvulla ollut kertaakaan tilannetta, että työllisyys olisi kasvanut kotimaisin voimin. Nettomääräisesti kaikki työllisyyden lisäys on tullut ulkomailta.

Toinen kysymys on, kuinka paljon ja millaista maahanmuuttoa maailmalta on saatavissa. Samat väestötrendit pätevät suuressa osassa maailmaa, ja niissäkin maissa, joissa nykyisin on merkittävää väestönkasvua, on merkkejä sen hiipumisesta. Ennusteiden mukaan koko maailman väestö kääntyy ennen pitkää laskuun. Mahdollista on, että kaikkien maiden kilpaillessa samasta globaalisti kutistuvasta työvoimasta, saattavat maahanmuuton volyymit ennen pitkää hiipua. Toisaalta ilmastokriisin edetessä saattaa edessä olla hallitsemattoman suuriakin maahanmuuton vyöryjä.

Nopeat ja ennakoimattomat muutokset luovat aina suuria haasteita. Niidenkin osuessa kohdalle menestyvät luultavasti parhaiten ne yhteiskunnat, joissa tulijoiden kotouttaminen on kunnossa.

Tästä pitää puhua – ja nimenomaan vihreiden

Maahanmuuton taloudellisista hyödyistä kannattaa puhua, ja niiden pitäisi solahtaa sujuvasti osaksi vihreää talouspolitiikkaa.

Itse asiassa vaalien kannalta tilanne on suorastaan herkullinen. Kokoomus, jonka kannattajakuntaan tällainen talouspuhe tyypillisesti vetoaa, on neljä vuotta joutunut tekemään maahanmuuttopolitiikkaa yhdessä perussuomalaisten kanssa. Tässä politiikassa korostuu silmiinpistävästi pyrkimys tietoisesti hankaloittaa maahanmuuttajien elämää. Ja yksi matalimmalla roikkuva hedelmä onkin yhteiskunnan ilmapiiri: on turha odottaa tavoittelemiemme huippuosaajienkaan tänne tulevan, jos yhteiskunta muuten tulvii epäluuloa, muukalaisvihaa ja rasismia.

Käsillä on suuri tilaus vihreälle visiolle, jossa maahanmuuttopolitiikka samanaikaisesti sekä vahvistaa taloutta että ottaa ihmisoikeudet vakavasti. Nämä eivät ole toistensa vastakohtia.

Suomeen halutaan tulla, jos täällä on tarjolla hyvän elämän edellytykset. Hyvä elämä on mahdollista, kun luomme olosuhteet, joissa myös talous voi hyvin ja kannattelee yhteiskuntaa. Talous kannattelee, kun luomme rakentavan ilmapiirin ja mukana on riittävästi tekijöitä.