Keväällä valitaan uudet kunta- ja aluevaltuutetut, jotka päättävät myös meidän kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluista. Valitettavasti näyttää siltä, että myös uusien valtuutettujen kädet ovat pitkälti sidotut rakentavilta uudistuksilta, vaikka varmasti jokainen olisi valmis laittamaan itsensä likoon parempien sote-palveluiden puolesta. 

Talouspolitiikan arviontineuvoston viime viikolla julkaisemassa raportissa todetaan, että hyvinvointialueiden talouden sääntely ei toimi nykyisellään kovin hyvin. Hyvinvointialueiden kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana menot kasvoivat arvioitua enemmän, ja kertyneet alijäämät tulisi kattaa vastaavilla ylijäämillä vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että monien hyvinvointialueiden on vähennettävä menojaan merkittävästi vuosina 2025 ja 2026. Käytännössä rakentavia uudistuksia saadaan odottaa vielä pitkään. 

Missä sote-palvelumme ovat 2030-luvulle tultaessa, jos nyt emme pääse tekemään tarvittavia uudistuksia?

On täysin perusteltua, että hyvinvointialueiden kustannusten nousua yritetään hillitä. Hyvinvointialueiden rahoitus kuluvalle vuodelle on noin 26,2 miljardia euroa, mikä on suurin menomomentti valtion budjetissa ja lähes kolmannes koko valtion budjetista. Vaikka kustannusten nousu johtuu pitkälti myös globaalin talouden heilahteluista, ei ole kestävää, että kustannusten annetaan nousta päämäärättömästi.

Samaan aikaan tuntuu, että näköalat puuttuvat kokonaan. Sote-sektori on ainut, jota innovaatiopuhe ei ole vielä saavuttanut. Sen sijaan, että sote-politiikka olisi pitkäjänteistä ja ennustettavaa, näyttäytyy se tällä hetkellä lähinnä palveluiden karsimisena ja henkilöstön vähentämisenä.

Apua soten perustehtävään innovaatioista

On muutamia hyvinvointialueita, joissa katse on kääntynyt eteenpäin. Näissä ymmärretään esimerkiksi digitalisaation tuomat mahdollisuudet. Mutta kovin uudistavia innovaatioita on hyvin vaikea viedä käytäntöön, jos ylhäältä tuotu ohjaus- ja rahoituskehikko ei mahdollista uudistavien innovaatioiden toteutusta. Jotain pysähtyneisyydestä kertoo se, että olisin voinut kirjoittaa tämän saman kirjoituksen jo pari vuotta sitten.

Tehokkuus- ja tuottavuuspuhe vie keskustelun usein pois sote-palveluiden perustehtävästä, mikä on ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden parantaminen. Tehokkuutta ja tuottavuutta on kuitenkin välttämättä pohdittava etenkin silloin, kun palveluita järjestetään julkisin varoin.

Sote-palveluiden tehokkuutta ja tuottavuutta on mahdollista parantaa samalla, kun ihmisten hyvinvointi paranee. Tämä tapahtuu esimerkiksi laadukkaaseen dataan panostamalla ja parempia tiedonkulunratkaisuja sekä digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntämällä. Ikääntyvässä ja vähenevien käsiparien maassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudet innovaatiot on pakko ottaa mukaan palveluihin.

Hyvinvointialueita tulisi kannustaa ottamaan innovatiivisia teknologiaratkaisuja käyttöön. Lisäksi pitäisi huolehtia siitä, että teknologiaratkaisujen sääntelykehikko ei ole liian tiukka. Näin uusia tutkimukseen perustuvia hyvinvointiteknologioita pääsee markkinoille ja niitä otetaan käyttöön.

Toinen keino on prosessien kehittäminen sekä turhien ja tehottomien työvaiheiden karsiminen sote-palveluissa. Tässäkin laadukas data ja sitä kautta analytiikan hyödyntäminen voivat auttaa ennakoimaan palvelutarvetta ja optimoimaan resurssien käyttöä.

Kolmantena, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on henkilöstön työskentelyolosuhteiden ja hyvinvoinnin parantaminen. Hyvinvointialueiden muutosneuvottelut, kun organisaatiot ovat olleet olemassa vasta pari vuotta, eivät tuo työ- tai mielenrauhaa henkilöstölle.

Keväällä valittavien valtuutettujen tulisi saada hoitaa tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä hetkellä hyvinvointialueet on tiukasti sidottu valtion rahoitukseen sekä sääntelyyn. On monia erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa alueiden rahoitusmalli, mutta jos päätetään pidättäytyä nykyisessä mallissa, tulisi hyvinvointialueille antaa paremmin joustovaraa innovatiivisille kokeiluille. Toki, edellä mainittua parempi ratkaisu olisi kansallinen malli, jossa valtio ottaisi aktiivisen roolin sote-innovaatioiden kehittämisen edistämisessä ja uusien sote-ratkaisujen käyttöönottamisessa.

Kun perusasiat saadaan kuntoon, aluevaltuutetut pääsevät aktiivisemmin pureutumaan ilmastovastuulliseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Jonna Waddington

Kirjoittaja on talousvihreä aktiivi, viestinnän ja tiedonhallinnan ammattilainen.