Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua siitä, miksi niin harva yrittäjä haluaa kasvattaa yritystään isoksi. Huoli on aiheellinen, sillä suomalaisten yritysten kasvutavoitteet ovat pysyneet vaatimattomalla tasolla 2000-luvun alusta lähtien, ja työnantajayritysten määrä on vähentynyt vuodesta 2014 lähtien.
On tärkeää korostaa, ettei yrittäjyyden edistäminen ole vastakkainasettelua kasvuyrittäjyyden ja itsensä työllistämisen välillä. Päinvastoin kaikenlainen yrittäjyys luo elinvoimaa. Trendi yritysten vaatimattomasta kasvuhalukkuudesta on kuitenkin huolestuttava, sillä kasvuyrityksillä on merkittävä rooli talouskasvun vauhdittamisessa uusien työpaikkojen syntymisen kautta. On havaittu, että kasvuyritykset ovat työllisyydeltään nelinkertaisia, liikevaihdoltaan kuusinkertaisia ja palkkasummaltaan jopa yksitoistakertaisia verrattuna itsensä työllistäjien yrityksiin. Tämä korostaa kasvuyrittäjyyden merkitystä taloudellisen kehityksen ja työllisyyden lisäämisessä.
Syyksi tähän negatiiviseen kehitykseen on esitetty olevan yrittäjyyttä tukevan rahoituksen niukkuus, yrittäjyyskoulutuksen puuttuminen tai työntekijöiden palkkaamisen vaikeudet. Vaikka nämä tekijät voivat osaltaan hidastaa kasvua, kansainvälisessä vertailussa Suomen vahvuudet ovat itse asiassa juuri yrittäjärahoituksen saatavuudessa ja yrittäjyyskoulutuksessa. Vuoden 2022 GEM-raportin (Global Entrepreneurship Monitor) mukaan Suomi on ensimmäisellä sijalla yrittäjärahoituksen saatavuuden ja yrittäjyyskoulutuksen osalta kansainvälisessä vertailussa. Kuitenkin samanaikaisesti työnantajayrittäjien ja korkeaan kasvuun tähtäävien yrittäjien osuus ovat alhaisimmat Suomessa.
Yrittäjyyskenttämme heikkoudet liittyvät kulttuurisiin ja sosiaalisiin normeihin
Vuoden 2022 GEM-raportin mukaan Suomen suurin este yrittäjäksi ryhtymiselle ja yrittäjien kasvun tavoittelulle on pelko epäonnistumisesta. Raportti osoittaa, että Suomessa yrittäjyyteen kohdistuva epäonnistumisen pelko on kasvanut entisestään vuoden 2015 jälkeen ja on korkein tällä hetkellä kaikista vertailumaista. Epäonnistumisen pelko vaikuttaa kaikkiin yrittäjiin riippumatta heidän koulutustaustastaan tai nykyisestä tulotasostaan, mutta erityisesti naisilla tämä pelko korostuu vielä enemmän kuin miehillä.
Ongelma kiteytyy siihen, että Suomessa kohtaamme edelleen erikoisen suhtautumisen yrittäjyyteen. Taloudellisesti menestyneistä yrittäjistä luodaan sankarikuvaa, kun taas epäonnistuneita tai konkurssiin ajautuneita leimataan epäonnistujiksi, joiden häpeää ylläpidetään tiukalla lainsäädännöllä. Esimerkiksi konkurssin kohdanneilla yrittäjillä on valtavia vaikeuksia saada uutta yritystä ennakkoperintärekisteriin tai jopa avata yritystiliä. Tämä luo ympäristön, jossa yrittäjiä jaetaan voittajiin ja häviäjiin. Tällainen ilmapiiri ei kannusta yrittämään eikä ottamaan riskejä, sillä epäonnistumisen pelko on liian suuri.
On todennäköistä, että yrittäjyys tulisi myös saavutettavammaksi laajemmalle joukolle ihmisiä, mikäli yrittäjyys irrotettaisiin sankarimyytistä ja lainsäädäntömme sekä normimme tukisivat kokeilukulttuuria. Yrittäjyyden vahvuus syntyy kokeilevasta ja monimuotoisesta ajattelutavasta, jossa uudistusta haetaan aktiivisesti. Tähän prosessiin väistämättä kuuluu osaksi, että uskalletaan myös epäonnistua.
Kasvuyrittäjyyden edistäminen edellyttää yrittäjyysmyönteisen kulttuurin kehittämistä
Yritysten kasvutavoitteiden pysyessä vaatimattomina ja riskien välttämisen kulttuurin jatkuessa, epäonnistumisen pelko on ihan keskeinen ongelma, joka pitäisi tunnistaa. Vihreät ovat elinkeinopoliittisessa ohjelmassaan esittäneet joukon keinoja, joilla yrittäjien epäonnistumisen stigmaa voitaisiin purkaa. Yksi konkreettinen ehdotus on poistaa verottajalta oikeus estää uuden yrityksen ennakkoperintärekisteriin merkitseminen tilanteissa, joissa yrittäjällä ei ole aiemman konkurssin väärinkäytöksiä eikä liiketoimintakieltoa.
Kun haluamme edistää kasvuyrittäjyyttä, meidän on määrätietoisemmin kehitettävä yrittäjyysmyönteistä kulttuuria, joka rohkaisee yrittäjäriskin ottamiseen, eikä rankaise siitä.