Talouspolitiikan arviointineuvoston raportista uutisoi Hesari taloussivuillaan (tilaajille) otsikolla: ”Raportti: Hallituksen talouspolitiikassa on pielessä ainakin nämä viisi asiaa”. Hesari nostaa otsikon lupauksen mukaisesti raportista viisi teemaa:
1. Veronkorotuksia on harkittava
2. Sosiaalietuuksien leikkaukset kohdistuvat samoihin ihmisiin
3. Työllisyystavoite kunnianhimoinen, mutta työllisyyspolitiikan vaikutukset hyvin epävarmoja
4. Asumistuen leikkaukset kyseenalaisia
5. Hiilinielujen kutistuminen voi lisätä veronmaksajien kuluja.
Arviointineuvosto lausuu meillekin tutuista verotuksen teemoista näin:
”Se, että kokonaisveroasteen ennustetaan laskevan, ei kuitenkaan tee kompensoivista veronkorotuksista harmittomia. Kokonaisveroaste on Suomessa edelleen melko korkea, ja veronkorotusten vääristävät vaikutukset yleensä kasvavat veroasteen kasvaessa. Julkisen talouden vahvistamiseksi verotuksen avulla olisi järkevää keskittyä laajoihin, joustamattomiin veropohjiin tai uudistuksiin, jotka tekevät verojärjestelmästä neutraalimman ja minimoivat sen haitalliset vaikutukset yksilöiden valintoihin. Tämä voisi tarkoittaa arvonlisäverotuksen nostamista erityisesti korottamalla joitakin alennettuja arvonlisäverokantoja, kiinteistöveron korottamista (nykyisiä suunnitelmia enemmän) ja listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen supistamista.”
Huomionarvoista on, että ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän veronmaksajien kuluja. Käytännössä tämä tarkoittaisi metsäsektorin tukemista veronmaksajien kustannuksella. Talouspoliittisen arviointineuvoston lausunnossa todetaan:
”Suomi ei välttämättä pysty täyttämään EU:n ilmastolainsäädännön mukaisia hiilidioksidipäästöjen vähentämissitoumuksiaan. Erityisesti maankäyttösektorin hiilinielutavoitteen saavuttaminen vuosina 2021 2025 on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tämä aiheuttaa uusia finanssipoliittisia riskejä, sillä Suomi voi joutua ostamaan hiilinieluyksiköitä muilta jäsenvaltioilta.
Hallituksen olisi pyrittävä luomaan kannustimia hiilinielujen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi, jotta valtion ei tarvitsisi ostaa kompensoivia hiilinieluja ulkomailta. Julkisen talouden kannalta olisi toivottavaa, että nämä kannustimet perustuisivat ainakin osittain siihen, että maanomistajat tai metsäteollisuus joutuvat maksamaan aiheuttamastaan hiilinielujen supistumisesta sen sijaan, että veronmaksajat tukisivat metsäsektoria. Kannustimien luominen hiilinielujen säilyttämiseksi olisi myös tärkeä askel kohti ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta.”
Arviointineuvoston raportin yhteenvedon voi käydä lukemassa täältä.