Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto kommentoi Helsingin Sanomien ekonomistikyselyä viestipalvelu X.ssä toteamalla, että verotuksen ohella pitäisi nykyistä enemmän tutkia myös julkisia menoja ja sitä, kuinka menoja voisi leikata viisaasti. On helppo yhtyä ajatuksen siitä, että nykyisen hallituksen kiireellä valmistellut menoleikkaukset jättivät paljon toivomisen varaa vaikutusten arvioinnin osalta, mutta havainto poliittista päätöksentekoa tukevan tiedon puutteesta on huolestuttava.
Jos menojen karsimisesta päättäminen, kohteiden valinta ja vaikutusten seuraaminen on yksinomaan poliittistesti valittujen päättäjien tehtävä, siinä missä julkista tulopuolta kehitetään objektiivisemmin, eikö juuri tämä polarisoituvassa poliittisessa ilmapiirissä johda väistämättä tehottomaan julkisten varojen käyttöön, kun pitkällä aikavälillä poliittisten blokkien prioriteetit kumoavat toisensa?
Valtiovarainministeriöllä on tehtävänään budjetin tasapainottaminen myös yli hallituskausien, mutta käytännössä se, kuten muutkin ministeriöt, palvelee ensisijaisesti kulloisenkin hallituksen politiikkaa eikä sitä voida pitää riippumattomana tahona eikä sen tehtävänä liene ensisijaisesti säästökohteiden etsiminen mikrotasolta, pienistä puroista. Jos tosiaan on, kuten Murto esitti, että julkisten varojen käyttöä ei tutkita, olisi sitä syytä alkaa tutkia. Murron tarkoitus saattoi olla paremminkin näpäyttää veronkorotuksia kannattavia ekonomisteja, mutta hän samalla hän osoitti tässä tarpeen.
Viimeisessä uudenvuodenpuheessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti kantaa aiheeseen ja ehdotti ratkaisuksi parlamentaarista seurantaryhmää joka voisi luoda talouteen pitempää kaarta. Tämäkin toki olisi poliittinen instrumentti, mutta toimisi yli puoluerajojen ja hallituskausien ja voisi mahdollisesti ehkäistä tempoilevan blokkipolitiikan ikäviä talousvaikutuksia.