Tulevaisuuskuvissa olemme sen toivon puolella, että ihmiset voivat Suomessa paremmin ja tarvitsevat vähemmän sotepalveluita. Niin kuin peli- tai animaatioalalla, sosiaalisiin tai teknologisiin innovaatioihin perustuvilla hauskoilla startupeilla menestyneet rapsuttavat toinen toisiaan nuotion loimussa. Tätä juttua ei ole kirjoitettu tekoälyllä vaan TalousVihreiden tulevaisuustyöpajojen innoittamana. 

Vihreät toi 1990-luvun alussa vaihtoehdon perinteistä oikeisto- ja vasemmistojakoa vieroksuville äänestäjille. Liberaalinen kansanpuolue oli saavuttanut omat tavoitteensa ja hiipui hiljalleen poliittiselle hautausmaalle. Samoin ei saa käydä Vihreille, vaikka ympäristöasiat ovat valuneet muiden puolueiden ohjelmiin kuin jäähdytysvedet vihreiden sanastoon.

Eduskuntavaalien 2023 tappio ajoi väen vihreällä sukkatehtaalla kuin myös uuden puoluejohtajan hankalaan tilanteeseen. Kannatusta on lähdettävä nostamaan tilanteessa, jossa on vähemmän rahaa ja enemmän eriäviä mielipiteitä poliittisesta suunnasta. Koronakriisin läpi  luovinut hallitus on niputettu niin tiiviisti vihervasemmistoksi, että moni haluaisi viedä Vihreät Kokoomustakin oikeammalle. 

Talousvihreiden tulevaisuustyöpajoissa etsimmme kokonaan uudenlaista sanastoa politiikkaa varten, ja näitä haluamme alkaa viljellä aluevastaavaverkoston kautta. Tulevaisuuden maailmassa, jota sanoitimme ydinjoukon kahdella lähi- ja vähän useammalla etätapaamisella, empatian piirit ovat laajentuneet ja hyvin hoidettu luontopääoma tuottaa hyvinvointia. Palveluvienti kukoistaa ja immateriaalisesta tuotannosta, joka ei törsää arvokkailla raaka-aineilla, syntyy merkityksellisyyttä. Jalostusarvo nousee ja Suomen talous kasvaa.   

Maailman muuttuessa myös puheenaiheet vaihtuvat. Vihreät puhuvat nyt degrowth-ajattelun rinnalla kasvuriippumattomuudesta, kestävästä kasvusta ja kukoistavasta kiertotalousteollisuudesta. Oma identiteetti voi rakentua kestävän elämäntavan varaan sen sijaan että ketään syyllistettäisiin elämäntapavalinnoista. 

Ahneutta viime kädessä tuottavan, omiin ansioihin perustuvan hyvinvointimallin tilalla nähdään anteliaisuutta, sellaista jakamistaloutta, joka rikastaa sosiaalista elämää ja työllistää uudenlaisiin ammatteihin. Koulutusta on tarjolla kaikissa elämänvaiheissa ja ikäryhmissä. Työtä, opiskelua, omaisten hoivaamista voi vuorotella ketterästi omannäköisessä elämässään. Joustava liikkuvuus myös maantieteellisesti generoi inspiroivaa arkea.     

Kenen kelkassa kunnissa toimitaan?

Vihreiden pitäisi tietää, että monien mielestä muut puolueet, Keskustaa kenties lukuunottamatta, ovat tehneet enemmän tai ainakin yhtä suuressa määrin tekoja luonnon puolesta kuin Vihreät. Päivänpolitiikka erityisesti kuntatasolla on kompromisseja siitä missä on kaivo ja minkä värinen on sen kansi. Luontoplänttejä ovat puolustaneet kiihkeästi vasemmistoradikaalit samalla kun salonkikelpoistuneet villapaitavihreät ovat menneet tekemään sopimuksia Kokoomuksen apupuolueena. 

Joukkoliikenne ei monimuotoistu yhtä vauhdilla missään muualla kuin Helsingissä ja se on syntynyt saurilaisen politiikan tuloksena. Tampereelle saatiin ratikka ja sen raitilla sekä yrittäjät että asukkaat ovat yllättäen tyytyväisiä. Turussa uuden valtuuston on päätettävä alkaako vanha kaupunki rakentaa raiteita uudelleen. Maaseudulla saa ajaa omalla autolla, kunhan se kulkee sähköllä edes osan ajasta. Pyöräteitä tehdään monien mielestä liian paljon.   

Tulevaisuudessa, jonka 1990-luvulla aktivoituneet näkivät, Vihreät olisi suurin ja kaunein, sosiaalisia lahjakkuuksia sekä analyyttisiä kykyjä houkutteleva yleispuolue. Kampanjoissa sanottiin että lapsesi äänestäisi Vihreitä. Tämä tulevaisuuskuva ei ole toteutumassa. Vuonna 2025 20-vuotias nainen äänestää demareita ilman että hänellä olisi työläistaustaa. Demarit oikeistolaistuivat Jutta Urpilaisen ja Paavo Lipposen vetovuorolla, ja Kokoomus on tehnyt harppauksen reilusti oikeammalle kuin mitä maltillinen oikeisto oli Pertti Salolaisen tai Ilkka Suomisen aikana.

Yrittäjäpuolueeksi Vihreillä on vielä matkaa

Niin sanotut esivihreät priorisoivat 1980-luvulla ympäristöasioita tavalla, joka ei ollut perinteisissä leireissä tapana. Karkeasti ottaen vasemmisto ajoi työllisten etua ja oikeisto työnantajien, vanhalla sanalla talollisten. Nykyinen työllistävä yrittäjä voi olla demari, perussuomalainen tai keskustalainen mutta edelleen harvemmin vihreä. 

Talousvihreillä on vahva tahto suunnata kaikkea tukea uusille yrityksille ja yrittäjyydelle. Hurraa-huudot ja taputukset säestivät syyskuun puoluekokouksen yrittäjämyönteisiä puheenvuoroja mutta ne eivät nousseet otsikoihin. 

Vihreään tyyppiin (lue:mieheen) liitetään mielikuva etänä työskentelevästä nörtistä tai kolmannen sektorin työpaikalleen pyöräilevästä ekoisistä samalla kun vihreän vastuunkantajan (lue: naisen) äänessä särisee ruuhkavuosien stressi.  Puoluekin pitäisi saada nousuun, huutavat sivulehteriltä energiset isoäidit, ne joilla tämä elämänvaihe on kaikessa ihanuudessaan alkanut, sekä rakastettavat muunsukupuoliset jäsenemme. 

Identiteettipolitiikka on ollut suuri hämäysliike sosiaalisen median ja tiktokin tahtimittaroidessa elämää ja sen mukana niitä täkyjä, mihin kulmaan viime hetkellä omaa äänestysnumeroa raaputetaan. Sen virrassa joutuu kysymään uskalletaanko vihreissä sanoa vähän rumemmin muista puolueista? Ollaanko vihreissä liian kilttejä ja samalla tylsiä? 

Kuka äänestäisi tylsää puoluetta muuta kuin tylsä äänestäjä. Sellaisella katsantokannalla Vihreät on laimeasti vähän vasemmalla mutta ei niin räväkästi, että se saisi politiikkaan pettynyttä ponnistamaan 13. huhtikuuta uurnille. Jos vasemmiston uudet johtajat ovat patistaneet nukkavierut änkyrät takariviin jarruttamaan kehitystä, niin Vihreät ovat antaneet liiankin paljon tilaa kaikkien rönsyjen levitä. 

Moniarvoisuus on ollut Kokoomuksen kantava voima sata vuotta sitten kun se yhdisti vanhasuomalaisesti ja nuorsuomalaisesti ajattelevat yhteen. Kokoomusta tänä päivänä äänestävät eivät itsekkäistä syistä viitsi tai välitä perehtyä politiikan pimeään puoleen. Heille riittää hyötyminen omassa elämässä. Ollaan menestyjien kelkassa, koska siellä on kivempaa. 

Vasemmiston heikkous on siinä, että menestyessään sen kannattaja ei pääse rehentelemään. Tämä oli yhden perusteilla olevan puolueen ajatus erottautumiseksi vasemmistosta. Ihmetellessäni miksi he eivät yhdy vihreisiin, he vastasivat että kuva vihreiden todellisesta sielusta on epämääräinen. Polarisoituneessa maailmassa tunnutaan kaipaavan selkeämpää, jopa  luokkaperustaista jaottelua.  

Interrail- ja internet-sukupolville maailma oli auki. Nyt maailmalla pystytetään muureja ja nostetaan tulleja, mikä tarkoittaa sitä että nuorilta monet ovet sulkeutuvat. Suomen saarivaltakunta kärsii tilanteesta enemmän kuin moni puskuroidumpi valtio. Kulttuurimme ei rakennu luontaisesti iloista eikä toisten kannustamisesta.  Talousvihreiden ajattelussa varautuminen synkimpiinkin uhkiin synnyttää osaamisloikan kohti entistä läpinäkyvämpää, turvallisempaa ja resilienttiä yhteiskuntaa. Tämä oli yksi Tulevaisuustyöpajoissa ankkuroiduista tavoitteista vuodelle 2035. 

Kirjoittaja Liisa Vähäkylä on seurannut vihreää politiikkaa opiskelupaikkakunnallaan Jyväskylässä, pitkäaikaisessa asuinkaupungissaan Helsingissä ja viimeiset viisi vuotta Turussa. Hän toivoo vilpittömästi Vihreille voittoa kunta- ja aluevaaleissa.